Työaamut taaperon kanssa

Tiedättehän sen tunteen kun kello herättää varhain aamulla ja on se fiilis, että eihän tässä ole vielä keretty edes nukahtamaan kunnolla? Minä ainakin tiedän. Ja sen vuoksi varaankin joka aamu muutaman torkutuksen verran lisäaikaa, jotta saan itseni edes jotenkin hereille tarpeeksi varhain.

Sitten alkaa nopea sinkoilu paikasta toiseen ja tietenkin lapsi myös vaatii oman huomionsa. Pitää päästä syliin, saada vettä, laittaa piirretyt päälle, levitellä vaatteet pitkin lattioita, kiusata koiraa, kaataa koiran vesikuppi lattialle, juosta pakoon kun pitäisi pukea vaatteet ja vaippa päälle, juosta uudelleen ulkona pakoon kun viedään koira lenkille, sitten onkin väärän värinen pipo päässä ja eihän sinne päiväkotiin oikein edes huvittaisi lähteä. Samassa koitat etsiä itsellesi puhtaita ja rypyttömiä vaatteita, pestä hampaat, vilkaista peiliin, muistaa pakata eväät mukaan ja etsiä vielä ne oikeat parit sukkia. Pääset pihalle, huomaat että siellähän ripottelee vettä ja muistat että ainiin - sateenvaro unohtui! Jokaisena aamuna tilanteet vaihtelevat hyvin ennakoimattomasti. Kuulostaako tutulta?

Meillä tämä on ainakin tällä hetkellä ihan arkipäivää. Täytyy myöntää, että en taida olla aamuihminen ollenkaan. Onneksi meillä on töissä mahdollisuus useisiin eri työvuoroihin, joten menen usein vasta yhdeksään tai kymmeneen.

Rauhallinen aamuinen hetki kun lapsi on viety päiväkotiin

ja voi odottaa bussin saapumista rauhassa - tekemättä mitään.

Mitäs teidän aamujen rutiineihin kuuluu? Onko kiireistä vai ehdittekö juomaan kahvikupposen ja lukemaan päivän lehden rauhassa?

Poikani sanoin: Nam nam!

Mistä onnellisuus on tehty? No niistä arjen pienistä asioista tietenkin. Syömisestä, nukkumisesta, luonnosta, ihmissuhteista, yhdessäolosta ja rakkaudesta. Ja monesta muustakin asiasta. Pääsääntö on kuitenkin se, että itsellä ja muilla on hyvä olla.

Me aloitettiin tämä päivä hyvin yksinkertaisella, mutta raikkaalla ja hyvällä hedelmäjogurttipommilla. Sokoksella oli makoisia hollantilaisia mansikoita ihan kivaan hintaan, joten eilen tarttui yksi rasia mukaan. Tässä tulos:

Mansikkkajogurttia, mansikoita ja banaania - yksinkertaista mutta hyvää.

Banskut ja mansikat viipaleiksi ja jogurttia päälle - nam!

Ahon jogurtit ovat kyllä varmaan melkoisia kaloripommeja. Itselläni ei ole tapana laskea kaloreita vaan pyrin syömään juuri sitä mitä haluan, mutta kohtuudella. Onko sinulla jotain hyviä ja raikkaita välipalavinkkejä? Entä jotain erikoisia yhdistelmiä? Itse söin lapsena kaiken kanssa ketsuppia. Jopa riisimurot söin maidon ja ketsupin kanssa. Voitteko kuvitellla? Itse en..!! :)

Kesän odotusta...

Tuntuuko teistä, että tänä keväänä kesän tulo on antanut odottaa itseään melkoisen pitkään? Vaikka melkoisen hyvän kärsivällisyyden omistankin, niin täytyy myöntää, että matkatoimistojen sivuilla on tullut käytyä kevään mittaan kertaan jos toiseenkin. Tekisi mieli matkustaa jonnekin lapsiystävälliseen ja lämpimään maahan, mutta koitan olla vielä maltillinen ja odottaa syksyä. Jos on hyviä suosituksia kivoista lapsiperhekohteista, niin otan enemmän kuin mielelläni vastaan.

Leppäkertun kyydissä on mukava katsella maisemia!

Hiphei! Kirjoitin tuon aloituksen muutama päivä sitten ja johan näyttää jo paljon paremmalta! Silti kyllä täytyy sanoa, että hetken joutuu vielä järvet lämpiämään ennen kuin minut saa uimaan ilman saunaa... mitenkäs muut - joko on talviturkki kastettu? Urhea poikani jo kävi puoliksi kastamassa päiväkodin kevätjuhlissa... Arvaatte varmaan, että loppui meiltä vähän lyhyeen ne juhlat.

Hellepäiviä

Sain Livboxin mukana tuollaisia Envy wraps -kynsitarroja ja alkuun ajattelin, ettei niitä varmaan tule edes käytettyä kun ei oikein olleet minun tyyliseni kuosi (seepraraidat!). Rohkaistuin kuitenkin kokeilemaan ja niistä tulikin oikein mieluiset! Pitäisi useemminkin ottaa tavaksi unohtaa ennakkoluulot ;) Sormiin laitoin kynsitarrat jo aiemmin ja nyt laitoin kesän kunniaksi varpaisiin. Nyt kun ne saattavat vilahtaa jollekin muullekin kuin vaan itselleni :) Mielestäni varpaistakin tuli ihan kivat. Jossain kohtaa aion vielä tuunata ne laittamalla sellaista kultahipputopcoattia. Viimeksi muuten sormissa pysyi tarrat ainakin reippaasti yli kaksi viikkoa ihan siedettävän näköisinä, joten mielestäni kyllä tosi hyvin! Suosittelen ainakin testaamaan, saa helpolla ja edullisesti hauskat kynnet!

Kas tämmöiset!

Varoituksen sanana muuten se, että nämä minun kaikki tyttöjenjutut on sitten aina todella alleviivaten amatöörin tekemiä. Mutta se hyvä puoli siinä on, että jos minä osaan, niin sinäkin varmasti osaat! :)

Tänä vuonna on kuulemma huomattavat määrät siitepölyä liikenteessä. Oma nenäni on ainakin ensimmäistä kertaa reagoinut näihin pölyihin ja on tukossa jo ties monettako viikkoa, mitenkäs siellä?

Innostuin tekemään ruokaa, mutta taisin tehdä vähän liian ison satsin minulle ja pojalle. Tätä syödään meillä siis varmaan KOKO viikonloppu.

Poikani ihan ensimmäisiin kevätjuhliin menossa. Mekko Gant, laukku H&M, aurinkolasit D&G ja hattu Rivieralta. Huulipuna Christian Diorin.

Huomasin juuri, että olen näköjään tänään palanut auringossa. Nyt kaikki siis tarkkana suojakertoimien kanssa, tuntuu meinaan olevan myöhään iltapäivälläkin aika polttava tuo aurinko! Mutta ihanaa kun meillä on näin hienot kelit, nautitaan! :)

Kotikatu

Ajattelin seuraavaksi kertoa vähän blogin nimen taustoja. Olen ihan mahdottoman huono aina keksimään nimiä yhtään millekään. Pohdin ja pohdin ja silti on joka kerta vaikea keksiä sopivaa. Oli kyse sitten lemmikistä, lapsesta, kesämökistä tai ihan mistä vaan mikä pitää nimetä. Nimeäminen tuntuu aina jotenkin niin kovin vastuulliselta ja lopulliselta. Olen muutenkin vähän sellainen että mietin aina asioita monelta eri kantilta, moneen kertaan ja haluan olla valinnoistani aivan 110% varma. Onko muita, joille tämänkaltaiset valinnat ovat yhtä vaikeita ja tuottavat harmaita hiuksia?

Tämän blogin nimi on kuitenkin minulle harvinainen poikkeus ja syntyi ihan muutamassa minuutissa siitä kun päätin perustaa tämän uuden blogin. Katselin ikkunastamme ulos pohtien nimeä ja siitähän se ajatus sitten syntyi! Meidän pihassa meinaan on aivan ihana viihtyisä ranta ja pitkä rantakatu, jota pitkin kuljemme kotiimme. Rantabulevardi on siis tie meidän kotiimme. Täällä kotonamme kun kuitenkin kirjoittelen suurimman osan tämän blogin postauksista :)

Pihassamme olevia kaupungin tulppaani-istutuksia, eikö olekin kauniita?

Nuo tulppaanit ovat aivan suosikkejani. Ne ovat melkein puoli metriä korkeita ja niiden kukka on kämmenen kokoinen. Jos minulla on joskus oma piha, niin ehdottomasti haluaisin tuollaisia sinnekin.

Nyt poika nukkuu ja lähden käväisemään nopeasti Naumi-koirasen kanssa tuolla rannassa ulkoilemassa ja ihastelemassa istutuksia. Palataan taas! :)

Keitä me ollaan ja mistä me tullaan?

Blogia kirjoittelee kolmenkympin juuri ylittänyt yh-äippä. Perheeseemme kuuluu minun lisäkseni pian 10 vuotta täyttävä vanha koiralady Naumi ja 1,4kk ikäinen poikani Noel. Kirjoittelen tänne meidän pienen perheemme arjesta ja sen lisäksi kaikenlaisista tyttöjenjutuista. Koitan ehtiä kiireiden lomassa kirjoittelemaan säännöllisesti ja olisi kiva jos sinä jättäisit jälkesi vieraskirjaan, niin tiedän että täällä ihan oikeasti joku joskus käy. Siitä saan motivaatiota jatkaa kirjoittelua, vaikka tätä pääsääntöisesti ihan omaksi ilokseni teenkin :)

Minä ja Noel

Naumikoiranen

PS. Ihanaa kun meillä on vihdoin kesä alkanut! :) Ketkä ovat olleet jo niin rohkeita, että ovat uskaltautuneet uimaan järveen? Itse olen melkoinen vilukissa ja talviturkki tuleekin kastettua usein vasta sitten kun vesi on mukavan lämmintä.

PPS. Toivottavasti kaikki vanhan blogini lukijat löytävät tänne uuteen paikkaan! :)